Illallisilla oli tosi kivaa ja ruoka oli erinomaista, aivan loistavaa. Oli mukava tavata ystäviäni ja juhlia. Käväistiin sitten vielä kahvilassammekin. Nyt on ihan kunnon päänsärky, toivottavasti se talttuu särkylääkkeellä. Pitäisi mennä päivällä yhteen kokoukseen.
Päivän syömiset:
* hiukan pähkinäsekoitusta, 2 palaa Realia, kevyttä sinistä Keijua, lihahyytelöä, 2 mukia kahvia, rasvatonta maitoa, makeutusainetta, light greippilimsaa
* noin 1 dl Profeel vadelmajogurttia, 2 tl Molkosan Vitalitya
* 250 ml hedelmäsmoothie
* iso annos chili con carnea ja täysjyväriisiä
* Iso A karkkiaski
Edit 16:40 Juttelin aamulla äitini kanssa puhelimessa ja hän koettaa painostaa minua hankkimaan kylppäriin ja vessaan kaakelit. Taitaa olla pakko ottaa huomenna remonttifirmaan yhteyttä ja kysyä, että meneekö kaakelointi samaan syssyyn vai missä kohtaa kulkee taloyhtiön maksamisen raja. Ei vaan millään viitsisi mennä rautakauppaan, niitä on jossain tuolla kaupungin laitamilla ja pitäisi olla auto. Tietääkö joku saako Prismasta kaakeleita?
Kävin kokoukseen mennessä Akateemisessa jonne oli tullut yksi tilaamani kirja eli Kirsi Vaino-Korhosen Sophie Creutzin aika. On kyllä nätein kirja jonka olen nähnyt pitkään aikaan. Istuin kahvilassa lukemassa kirjaa ja se tempaisi heti mukaansa. Aion antaa kirjan äidilleni joululahjaksi, mutta kai se on pakko lukea itse ensin.
Kokous oli erään yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous. Jatkan yhdistyksen hallituksessa edelleen. Se onkin sitten ainut luottamustoimi mikä minulla enää vuodenvaihteen jälkeen on jäljellä. Mahtavaa, fantsua. Voin siis käyttää ylenpalttisilta kokouksilta säästyneen ajan lempipuuhaani television katseluun. Tai mennä lenkille. Tai jotain.
Kokouksen jälkeen KappAhlin sovituskopissa iski oikein täydeltä laidalta kunnollinen TLR-kohtaus. Kopin peilit peilasivat valkoista laardipersettä ja -mahaa niin antaumuksella, että itsetunnon rippeet katosivat jonnekin taivaan tuuliin. Olen todellakin tyhmä, lihava ja ruma. Toisaalta TLR-kohtaus teki shoppausreissun hyvin halvaksi, eihän sieltä tuollaisessa tunnelmassa mitään voinut ostaa. Muutenkin v****taa jokasyksyinen luumu, violetti, musta -väripaletti. Tahtoo vihreää, oranssia, heleitä värejä!
TLR-kohtauksen saattoi aiheuttaa myös infernaalinen nälkä. Nyt on sapuska liedellä kypsymässä – tein chili con carnea kevyestä jauhelihasta ja keitän sen kaveriksi täysjyväriisiä. Tosin TLR ulottui jo keittiöönkin, sillä onnistuin “keittelemään” riisiä ainakin viisi minuuttia ennen kuin hoksasin ettei levy ollut päällä. Ruokakaupassa hetki sitten melkein jo kruunasin TLR-olotilan rankaisemalla itseäni lisää jollain rasvaisella ja makealla (lue: suklaalla tai jäätelöllä), mutta sitten päätin että jos pitää ahmia niin ahmin sitten ruokaa. Jos nyt pysyn elossa siihen saakka, että riisikin on kypsää. Täysjyväriisin keittoaika on 35 minuuttia, minuuttiriisi valmistuisi minuutissa tai kahdessa. Epistä.
Ruuan jälkeen pitää katsoa löytyykö kaapista rauhottavia, niin ei-kivaa nyt on. Työasiatkin pyörivät mielessä ja eilen illalla yksi kaverini alkoi kommentoimaan, etten taida pitää hänestä mitenkään kovin paljon. No en niin, mutta eihän sellaisesta j*****uta puhuta. Meidän yhteinen historia ulottuu toiseen maahan 22 vuoden taakse, jolloin tavattiin yhdessä melko erikoisessa työkuviossa. Normaalisti minulla ei olisi mitään tekemistä tuollaisen ihmisen kanssa, ei ole oikein mitään yhteistä. Paitsi että on sittenkin aika hämmästyttävän paljon. Ääh. En jaksa ajatella. Laitoin hänelle kuitenkin ihan ystävällisen tekstarin ja ehkä pyydän häntä ulos tässä lähiaik oina, ehkä meidän pitää hoitaa tätä meidän suhdetta.
Edit 21:00 Hyvä ruoka parempi mieli. Onnistuin tuossa yllä kiroilemaan kaksi kertaa ja vaikuttamaan todelliselta bitchiltä. Ehkä kannattaa tuon kaverin kommentista mieluummin sanoa, että ei pidetä mitä humalassa on puhuttu. Ja sitten vien hänet joskus viinille, tai jotain. Tuijotin neljä tuntia televisiota ja siitä viimeiset kolme SUB-teeveetä. Sieltä tuli kunnon setti: ensin Janice Dickinsonin mallitoimisto, sitten Project Runway, Little Britannia ja aivan hervoton brittisarja Pulling. Nyt voikin sitten mennä petiin lukemaan vaikka Sue Graftonin uutta T is for Trespass. Minulle ei makseta tarpeeksi palkkaa että ajattelisin työasioita vapaalla, paitsi huomenna on se yksi kokous…
Edit 22:00 Tiesittekö, että kotoaan poistumatta voi tuhlata rahaa toinen toistaan kiehtovammissa verkkokaupoissa. Eksyin kenkäkauppa Brandosin sivuille ja sieltähän sitten klikkailin itselleni aivan ihanan joululahjan, eli ruskeat nahkabootsit. Hitsi tulen olemaan aivan sairaan iloinen ja yllättynyt kun joulupukin paketista paljastuu ne Bronxin ihanuudet… Sivusta kannattaa vinkata miehelle tai muulle mielikuvituksettomalle lähisuhteelle (kellä sellainen on) joka ei keksi joululahjoja, ikinä ei ole tarpeeksi kenkiä. En ole TLR, olen fabulous ja soon fabulous with the gorgeousest boots ever!
