Liikuntatavoite toteutui

Neljän päivän viikonloppu sujui mallikelpoisesti, eli kymmenen liikuntatunnin tavoite jopa ylittyi reilulla vartilla. Kävin kolme kertaa tosi pitkällä lenkillä ja lauantaina kuntosalilla jossa tein kaikki jutut todella huolella. Nyt on ihan mukavaa, kun saa viettää lepopäivää ja töissä vaan etupäässä istuskella koko päivän. Pitää tietysti varoa, ettei rasita itseään liikaa ja tule vahingossa hankkineeksi vaikka jalkaterään rasitusvammaa.

Kesäloman alkuun on seitsemän viikkoa ja koetan tänä aikana harrastaa mahdollisimman paljon liikuntaa. Kun lapsi siirtyy isänsä luo lomanviettoon, on helpompi ylläpitää karppiruokavaliotakin. Joten olisi tosi upeaa jos saisin tiristettyä painosta pari kiloa pois eli saisin painolukeman alkamaan seiskalla. Tässäpä sitä onkin seuraava tavoite.

Projekti jatkuu edelleen

Olen edelleen jatkanut projektia. Pidin eilisen vapaata töistä, eli minulla on ruhtinaallinen neljän päivän viikonloppu vapaata kun lapsikin on isällään. Päätin että yritän liikkua viikonlopun aikana 10 tuntia. Urakasta puuttuu enää neljännes, eli 2 t 24 minuuttia. Kävin kahtena päivänä tosi pitkillä lenkeillä. Tänään kävin kuntosalilla, jossa ensin fillaroin tunnin, sitten kiersin laitteita 50 min. ja lopuksi fillaroin tunnin.

Kävin aamulla pitkästä aikaa vaa’alla ja lukema oli ihan mukava 82,7 kg, eli näissä lukemissa noin kahden kilon sisällä paino on pyörinyt vaikken joka suupalaa olekaan enää merkinnyt ylös. Karppilinja on jatkunut. Kuuluu siis ihan mukavaa.

Still going (not strong, but going)

Hengissä edelleen. Viikonloppu luiskahti erinäisten pakko-häppeninkien merkeissä: perjantaina työpaikan juhlissa ja lauantaina esittelemässä erään järjestön toimintaa. Koska oli molemmat häppeningit ne menivät molemmat ikään kuin pieleen: en voinut olla huoleton juhlija (parhaimmat juhlivat viiteen) mutta siitä huolimatta kärsin kapulasta (aamuyöllä klo 3-5) enkä sitten jaksanut reippain mielin jakaa ilosanomaa järjestöstämme lauantaina. Siellä istuin ja luin jopa luin kirjaa ison osan ajasta kun olisi pitänyt rupatella ihmisten kanssa…

Eilen sain sen verran tehoja irti, että suursiivosin lapsen huoneen, luuttusin kaikki pölyt, pesin ikkunan ja vaihdoin petivaatteet. Lähetin lapsen itsekseen asioille palauttamaan kirjoja kirjastoon ja käymään kirppiksellä (josta osti into piukkana parilla eurolla Vivaldia ja Modest Mussorgskia, Yö autiolla vuorella on ihan huippua kuulemma: miten niin outo tapaus?) ja ruokakaupassa. Hänellä oli iltapäivällä kaverisynttärit ja minä pääsin sillä aikaa pitkälle kävelylle josta olin unelmoinut jo viikon. Kävin eräällä ulkoilumajalla ja tulin sieltä pois. Hiukan koetin ottaa myös juoksuaskelia, mutta ei se hirveän hyvin sujunut. Aikaa kului jokseenkin tasan pari tuntia ja kaloreita paloi noin 800, jokseenkin hyvin siis.

Nyt muutama työntäyteinen päivä. Minulla on jotenkin sellainen aavistus, että perjantaina saatan saada 24 hoo vatsapöpön…

Se on itsestä kiinni

Kiirettä on pitänyt, joten en ole ehtinyt kirjoittaa blogiin. Lapsi on värkännyt kotikoneella kuva- ja äänitiedostoja ja liikkuvaa kuvaa ja musiikkia ja ties mitä, ja se kun on suurin piirtein ihan tavallinen kirjoituskone, minulta tuppaa menemään hermot kun sen kanssa ei meinaa päästä verkkoon eikä kone muutenkaan oikein pelitä.

Nyt kun en enää merkkaile syömisiäni tarkkaan, piilee tietysti vaara että ajaudun takaisin vanhoihin huonoihin tapoihini ja alan mussuttaa ruokaa joka välissä. Olen päättänyt ettei näin kuitenkaan saa päästä tapahtumaan. Olen ollut iltaisin niin väsynyt, etten ole enää jaksanut mennä lenkille – minulle ehdottomasti parasta lenkkiaikaa olisi varhainen aamu. Lapsen koulu kuitenkin loppuu kuun lopussa ja hän on sen jälkeen menossa isänsä hoteisiin noin 1½ kuukaudeksi, joten silloinhan oma liikkumiseni tai liikkumattomuuteni on enää vain itsestä kiinni. Silloin ei myöskään tarvitse varata mitään herkkuja kotiin lasta varten, eilenkin sitten menin maistelemaan välipalakeksejä, joita oli hankittu lapsen luokkaretkieväitä varten. Kyllähän siinä meni keksi tyttärineen kun taas pääsin vauhtiin (huokaus). (Ja sitten unohdin pakata ne perhanan keksit mukaan evääksi.)

Mutta: on aivan ihanaa että on kevät, tämä on paras aika vuodesta kun on paljon valoa ja tietää että koko pitkän kesän ihanuus on kokonaan edessäpäin.

Music

Tämä löytyi taannoin Anttilasta. Suosittelen:

Hautajaistunnelmaa

En tiedä olenko koskaan aiemmin ollut hautajaisissa, jotka olivat niin vainajan näköiset kuin eiliset. Ystäväni mies ja hänen tyttärensä olivat ajatelleet kaikki yksityiskohdatkin aivan viimeisen päälle. Paikalla oli joitakin hyviä ystäviäni ja muistelimme pois mennyttä koko päivän. Siunaustilaisuus oli aamulla klo 9.00 ja olin kotona vasta klo 18 jälkeen. Illalla en meinannut saada unta, kun muistelin kaikenlaista ja selasin valokuva-albumeja. Hän oli nyt kolmas läheinen naisystäväni, joka kuoli tupakkaan ennen aikojaan eli nippa nappa 61-vuotiaana. (Kaksi ystävää on nyt kuollut keuhkoahtaumatautiin ja yksi aivoverenvuotoon.) Vainajan noin 90-vuotias äiti sen sijaan edelleen mennä porskuttaa, kas hän ei olekaan kai koskaan tupakoinut. Tyttärentyttärillä näytti olevan mummia kova ikävä.

Luen parhaillaan Chimamunda Ngozi Adichie‘n kirjaa Half of a Yellow Sun, joka on juuri suomennettu nimellä Puolikas keltaista aurinkoa. Sieltä osui silmään seuraava: “And in his lucid moments, death occupied him. He tried to visualize a heaven, a God seated on a throne, but could not. Yet the alternative vision, that death was nothing but an endless silence, seemed unlikely. There was a part of him that dreamed, and he was not sure if that part could ever retreat into an interminable silence. Death would be a complete knowingness, but what frightened him was this: not knowing beforehand what it was he would know.” Tämä löytyy luvun 32 alkupuolelta, kirja on todella hyvä. Suosittelen kaksin käsin.

Nyt olen halannut naista joka on kätellyt Barack Obamaa, joten olen entistä vakuuttuneempi, että kuka tahansa sanoikaan, että kaikki maailman ihmiset ovat vain kahdeksan ihmisen päässä toisistaan, oli oikeassa.

Tänään kävelin auringonpaisteessa ja linnunlaulussa 2 tuntia 40 minuuttia. Ajattelin ystävääni ja kuulin käen kukkuvan.

Mad binge, sadness & some good news jobwise

PMS tai joku on vetänyt tällä viikolla mielen tosi tosi matalalle. On tehnyt tuhottomasti mieli karkkia ja makeaa. Kuinka ollakaan sopivasti oli tuo keskiviikkoinen INDD -päivä. Juhlin sitä varmuuden vuoksi myös tiistaina ja torstaina. Olen ollut tosi tosi väsynyt, mutta ihmekös tuo jos tunkee naamariinsa aivan älyttömän määrän hiilareita monena päivänä peräkkäin. Keskiviikkona olisi ollut vapaailta, mutten jaksanut lähteä liikkumaan, söin vaan karkkia ja katsoin telkkaria ja menin nukkumaan jo siinä klo 19 pintaan. Eli olen luultavimmin nukahtanut jo ennen klo 20. Taisi tulla enkat. Nyt kerpeles ruotuun. Aamiainen jo sujui karpisti ja sillä linjalla saa meno nyt myös jatkua.

Huomenna olen menossa erään ystäväni hautajaisiin. Suru-uutinen tuli viime viikolla ja olen ollut aika surullinen ja mietteliäs siitä lähtien, itkettää ihan missä tahansa tilanteessa, esimerkiksi kesken kokouksen töissä. Olimme lähes päivittäin tekemisissä noin 15 vuotta sitten, viime aikoina sen sijaan harvemmin. Mutta hän ja hänen miehensä tuntuvat tosi läheisiltä ystäviltä. Monessa asiassa olen tässä miettinyt mitä hän tekisi tässä ja tässä tilanteessa. Varmaan surun taustalla kulkevat myös äitini sairauden aiheuttamat fiilikset. Äiti on tosin päässyt jo pois sairaalasta ja toistaiseksi kaikki on hyvin ja toipuminen on jatkunut.

Plussapuolella: sain tosi ison ja rahakkaan duunikeikan, jonka teen oman toimen ohella tässä parin kuukauden aikana. Mainiota, ekstrarahaa siis tiedossa ja keikka tuli sopivaan aikaan juuri kun olen saanut talouteni lievästi kuralle kaikenlaisen shoppailun takia.

Keskiviikkona on lupa syödä kakkua

Psykologi Lea Polson sivujen kautta törmäsin mielenkiintoiseen ilmiöön: toukokuun kuudes on International No Diet Day. Silloin on siis lupa syödä kakkua, mistä on ilo kertoa kaikille.

Lean ajatuksista on juttua myös täällä.

Running not for an hour but 24 minutes

Lähdin aamulla kokeilumielellä juoksemaan josko olisin saanut uusittua viime vuonna loppukesästä juoksemani tunnin. Valitsin tasaisen reitin: normaalilla lenkkipolullani on niin valtavat korkeuserot etten tule juoksemaan sitä putkeen varmaan ikinä.

Koetin pitää melko hiljaista vauhtia, mutta silti pulssi riehui aika ajoin ihan 160 hujakoilla. Sitten yhtäkkiä siinä juostessani aloin tuumata, että eihän se mikään katastrofi olisi jos en jaksaisi koko tuntia juosta. No ei mennyt kuin viisi minuuttia tuon ajatuksen jälkeen kun sitten vaan tylysti lopetin juoksun. Jaksoin (ja tahdoin) juosta 24 minuuttia putkeen. Mutta tässä on nyt pohja-aika sitten josta voi kauden mittaan ruveta petraamaan.

Toisaalta ei haitannut juoksemisen keskeyttäminen kun lapsi soitti vinku-kitinä puhelun: läksyjen teko ei ollut sujunut ja sitä paitsi meillä on vanha ja liian hidas tietokone. Hänen kanssaan oli pakko puhua aika pitkäänkin. Sitten vastaan tuli pari työkaveria ja heidän kanssaa piti rupatella vähän myös.

Mutta kaikkiaan lenkillä meni aikaa 1 t 28 min., kaloreita paloi 697 ja keskisyke oli 134.

All my friends know I’d rather shop than eat

Googlasin männä viikolla Wallis Simpsonin one-lineria: A woman can never be too thin or too rich. Osuipa jostain sivulta otsikon sitaatti silmiin, se nainen on puhunut paljon. Voi että on ollut tuon jälkeen hauskaa. I have been shopping with a vengeance.

Synttäripäivän aattona tehty shoppailuspree sai tänään jatkoa kun piti palauttaa yksi Kappahaalista ostettu vaate, joka ei sitten mahtunutkaan päälle kun on niin iso maha. Vaihdoin vaatteen rintsikoihin, kolmiin alkkareihin ja vyöhön ja sain maksaa vielä noin 25 euroa lisää. Sitten oli ihan pakko ostaa punainen äytsin hieno käsilaukku 35 e. Laukun kaveriksi piti tietysti saada punaiset kengät 71,10 e. Torilta oli pakko ostaa korvikset 25 e ja Prismasta kaksi Iittalan Satumetsä-mukia 12,90 kappale, yhteensä 25,80. Lapsi sai kengät, leffaboksin, korttipakan, Tapas-keittokirjan, elämäkerran ja äänikirjan.

Tili meni pakkaselle, tuhon laajuus paljastunee maanantaina tai tiistaina. Ehkä kortti otetaan kuivumaan tai leikataan poikki. Nyt pitäsi sulkeutua pimeään huoneeseen ja olla siellä viikko pari rauhoittumassa. Mielellään ilman nettiä ja nettikauppoja, kiitos.

The no diet diet works

Olen viettänyt tämän viikon niin, etten ole merkannut syömisiä tänne enkä Kalorilaskuriin. Pitäisihän jo tähän mennessä tietää, miten olisi hyvä syödä tai mitä saa ja voi syödä ja mikä sitten on vähemmän toivottua syömistä. Viikko on mennyt etupäässä karppaillessa, ei kuitenkaan skarppaillessa että se tämä ja tuo olisi ehdottomasti kiellettyä. Olen syönyt niinkuin on tuntunut. Tosin eilen illalla tuli taas ahmimiskohtaus ja söin sekä jäätelöä että suklaakarkkeja. Oma vika, mitä olin mennyt ostamaan niitä lapselle liikaa?

Eilen käytiin lapsen kanssa pitkällä lenkillä, noin kaksi tuntia. Kävin myöskin työväenlaulutilaisuudessa, jossa tanssin yhden ystäväni kanssa jenkkaa, humppaa ja valssia. Lapsi katseli sillä aikaa kotona Star Warsia. Kaikilla oli kivaa.

Tänään pitäisi mennä lapsen toimintaterapeutin luokse puutarhakutsuille. Sitä ennen pitäisi tehdä jotain: siivota kotia joka on täysi sikolätti tai voisi käydä lenkillä ja ehkä kaupungilla. En tiedä mistä päästä pitäisi aloittaa.

Kävin aamulla vaa’assa. Paino on alin koskaan projektin aloittamisen jälkeen 81,6 kg, miinusta on siis -20,4 kg. Tuuletusta, fanfaareja, kättentaputuksia, hurraahuutoja, kunnialaukauksia!!!